Det här inlägget har djöjt, jag har samlat mod för att skriva den. Den här kommer nog vara den svåraste av alla. Jag har länge vetat vad jag vill skriva men har inte vågat förrän nu.

Dagen började med att familjen, släkten och några vänner samlades vid kapellet, det var vid 8 tiden på morgonen. Du skulle hem en sista gång.

Kistan lyftes till bilen, mamma åkte med dig, efter er körde jag och pappa med morbror. Sen efter oss följde alla i sin ordning. Vi körde genom Kuivakangas, stannade vid farmors hus en minut och satt tysta, flaggan i halvstång. Vi valde det här för att när du åkte moped in till Övertorneå körde du stora vägen, men jag vet att alltid när du skulle hem, körde du förbi farmors hus för att se om hon var hemma. Färden kändes som en evighet, visst vi körde sakta, men det var så otroligt tungt att se på kistan i bilen framför sig.

Hemma hade vi gjort i ordning en plats för dig, en lövsal under tallarna, som vi dekorerade med rönnkvistar och bär och några silvriga fjärilar. Vi ville inte ha en vanlig som man brukar göra av tall- eller grankvistar, det kändes kallt och gammalt. Vi tänkte att du är mycket yngre än vad man brukar vara när man begravs, så det kändes bättre med något varmare dekoration. Där fick alla gå in till dig och säga vad man ville eller bara stå tyst ett tag och tänka, jag minns att jag var till dig minst 5 gånger, jag hade så mycket att säga till dig. Innan vi åkte till kyrkan, stod alla tysta på gården och lyssnade ”Teinienkeli” av Rauli Badding Somerjoki. (Tonårsängeln)

Vi körde sakta till kyrkan, lite före tolv var vi framme och du bars in. Jag ordnade blommorna med Siw från blomsteraffären, så att dom var i rätt ordning när folk skulle fram och läsa sin.

Jag har nog aldrig varit på en sån fin och varm begravning, fast det var det jobbigaste man någonsin varit med om, hade man en lugn varm känsla under hela gudstjänsten. Efteråt har även alla släktingar berättat hur mycket dom tyckte om begravningen, att den var unik och ovanlig, precis som jag kände varm och lugn. Stefan Aro pratade så fint om dig, fast han hade det svårt, har aldrig sett en präst ha det så tungt att genomföra en begravning. Han pratade både finska och svenska, så alla verkligen förstod va han ville säga om dig. Psalmerna var valda så att dom alla fanns både på svenska och finska och bara sådana som var bekanta för dig.

Vi, mamma, pappa och jag gick fram först för att läsa våra blommor, Stefan läste mammas och pappas, versen var ganska lång, så dom orkade inte själva läsa den, sen var det min tur, jag klarade den, på båda språk, vet inte om alla hörde va jag sa men den berättade kort och fint vad jag känner för dig. (Jag skriver verserna i ett separat inlägg, samt mitt minnestal för dig)

Jag minns inte riktigt i vilken ordning allt gick, man var så chockad och grät för det mesta, och försökte bara koncentrera sig på Stefans tal och jag hade stress över att allt gick rätt till. Ja du vet, jag kan inte tappa kontrollen, allt måste vara rätt!

Här vill jag tacka Saana både från mig och mamma och pappa. Saana sjöng en låt till Joni, Rakkauden haudalla (Vid kärlekens grav) av Juice Leskinen. Jag förstår inte hur du klarade av det så fint! Joni sa efter eran skolavslutning att han tyckte det var fint när du sjöng den i Svanstein kyrka, att det var en fin låt och du sjöng den så bra. Kan inte annat än att hålla med han, har allt på film från skolavslutningen och vi har sett på den ofta. Den låten passade så bra just på brorsans minnesgudtjänst, vi skulle ju begrava våran kära Joni. Ett varmt tack till dig lilla älskling, du gjorde det så speciellt.

Efter kyrkan skulle du till kyrkogården, vi hade valt Skogskyrkogården som jag berättat tidigare. Alla från kyrkan följde med. Där sänktes du ner, kändes som att jag kvävs när som helst. Sen lämnade man sina blommor vid graven och stod tyst en stund där bredvid. Kände att jag hade lika bra kunnat hoppa ner i graven med dig, ville inte att du skulle vara ensam där, och vi skulle alltid vara tillsammans du och jag… förstår inte alls…

Alla dina klasskompisar var med, varenda en kastade ner en röd ros till dig, det var otroligt vackert.

Vi sjöng en psalm och till sist kastade jag ner sand från gården hemma. Vi kände att det är bra att när du begravs så är den första sanden hemifrån, ditt hem som du älskade så mycket. Mamma och pappa höll i mig på var sin sida, så vi gjorde det tillsammans.

Efter det åkte alla till minnesstunden på Kuivakangas Folketshus, vi valde det istället för församlingshemmet för vi har hyrt Folketshus ibland när vi bakat rågbröd osv. Vi hade alltid så kul där, minns att dom hade ett pingisbord, vi kunde spela i timmar och skratta åt varann när andra bakade. Sen så har inte Korva egen Folketshus, vi tillhör Kuivakangas istället, det kändes att det är nära hem också. Till dukningen användes dock Korvas egen byaporslin, det är klart vi skulle ha den som en symbol för var vi bor.

Kvällen innan hade vi varit där och förberett allt, fixat alla bord på sin plats och dukat klart. Blommorna på bordsdekorationerna hade jag valt, det var meningen att jag gör dom själv, men jag höll på med smörgåstårtan så jag hann aldrig, moster Tuija och min gudmor Jaana hjälpte till och gjorde i ordning dom. Jag vet inte riktigt vad var och en gjorde, men jag vet att alla gjorde nåt och jag tackar varmt för det. Utan er hjälp hade vi nog aldrig blivit klara.

Stämningen lättade lite på minnesstunden, Stefan höll ett fint tal, han berättade om dig och din klass, hur du hade varit på konfirmationen sommaren innan och hur han upplevde dig som person, det var ett väldigt vackert tal. Den höll han på svenska och jag översatte till finska, det var inte lätt men vi klarade det fint ändå.

På ett bord hade vi framme din bild, två vita långa ljus och blåa rosor (dina favoriter) och så hade vi även framme en digital fotoram med massa bilder på dig, från sen du föddes till den sista som var tagen på Övertorneå cruising fyra dagar innan du somnade in, alla fick gå fram och se på bilderna i lugn o ro och tänka på dig. Vi fick även en minnesbok från skolan, där hade nästan alla elever och lärare från Svanstein skrivit nåt fint till dig, boken gick runt bland alla och var och en fick skriva en hälsning till dig. Boken börjar med en bild på dig som Maija tagit på skolavslutningen. Jag tycker om boken, har läst genom den flera gånger, det värmer att få läsa alla fina hälsningar.

Jag höll ett tal om dig, det var så svårt, jag skakade och grät, men försökte hålla mig tuff och klarade av att läsa genom den på båda språken. Jag minns när vi började planera din begravning, så sa jag åt mamma och pappa att jag måste hålla ett tal, för den måste vara på finska och svenska, så det måste vara jag som håller den. Jag funderade länge vad jag skulle säga om dig, inte för att det var svårt att komma på nåt, jag hade nog pratat fast i 10 timmar om hur underbar du är. Det svåra var att få med det viktiga, få det att låta bra och inte för långt, för den skulle ju vara 2 gånger. Men sen en dag i bilen, jag minns att vi var på väg till Öjebyn för jag och mamma skulle tatuera oss, då kom det, allt var rätt och sen när vi kom hem så skrev jag upp allt. Efter talet lyssnade vi en låt, samma som vi hade lyssnat på hemma, men nu var den på engelska, originalet Teenangel av Mark Dinning.

Efter talet och låten blev allt för mycket, jag skakade och kände att jag får panik, jag satt säkert en 40 minuter i hallen bakom köket och försökte samla mig.

Jag har räknat lite grovt att det var över 60 personer som kom och tog farväl av dig, det fanns många som jag inte alls kände, en del kunde inte komma och hade skickat blommor, men sammanlagt mindes närmare 100 personer dig. Det känns bra men inget ovanligt, jag vet att folk tyckte om dig, jag har hört att du var väldigt snäll, rolig och omtänksam, precis som jag känner dig, jag kan inget annat än att vara stolt över dig, varje människa som jag har pratat med, har bara berättat fina, varma saker om dig.

Jag vill tacka speciellt Stefan Aro för ditt trygga och varma sätt att vara och för dom vackra orden om Joni, du gjorde det hela mycket enklare för oss. Tackar även av hela mitt hjärta Maritta Sandqvist från begravningsbyrån, du är helt underbar, du ordnade allt så fint, med respekt och stor kärlek. Du såg till att gjordes så att det kändes ”Det här är precis som Joni vill ha det”. Sen även tackar jag Mellankiipijät Ry scouterna med ledning av Aija Koskinen, ni tog hand om serveringen och kokade tom. kaffet med en riktig kaffepanna på det gamla sättet, så som Joni älskade att dricka sitt kaffe. Otroligt duktiga och fina människor, ni såg till att vi behövde inte oroa oss för nåt på minnesstunden, tack för allt.

Det var en lång, jobbig dag, men samtidigt varm och fin. Jag känner att vi lyckades bra, jag tror att så hade du velat ha det.

Jag måste säga att jag hade velat slippa uppleva den dagen helt, har alltid tänkt att jag dör före dig, jag är äldre och sjuk, kan inte förstå att du som är mycket yngre och helt frisk skulle bort före mig, men det är så dom säger, dom bästa tas bort först.

Tämä kirjoitus on kestänyt, olen kerännyt voimia tätä varten. Tämä on varmasti kaikkein vaikein. Olen jo kauan tiennyt mitä haluan kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut kuin vasta nyt.

Päivä alkoi kun perheesi, sukusi ja joitakin ystäviä kokoontui kappelille, 8 aikaan aamulla. Kävisit kotona viimeisen kerran.

Arkku nostettiin autoon, äiti tuli sinun kyytiisi, seuraavana minä ja isä äidin veljen kanssa. Sen jälkeen kaikki omassa järjestyksessään. Ajoimme Kuivakankaan läpi, pysähdyimme mummon talon kohdalla ja olimme minuutin hiljaa, lippu oli puolitangssa. Valitsimme näin koska kun ajoit mopolla Övertorneålle, menit kylälle aina isoa tietä, mutta tiedän että kun tulit kotiin päin ajoit aina mummon ohi, että näit jos he olisivat kotona. Matka tuntui ikuisuudelta, ajoimme kyllä hiljaa, mutta raskainta oli katsoa arkkua edellä ajavassa autossa.

Kotona olimme järjestäneet sinulle paikan, lehtimajan mäntyjen alle, joka koristeltiin pihlajan oksilla ja marjoilla ja muutamilla hopeisilla perhosilla. Emme halunneet tavallista, joka yleensä tehdään kuusen tai männyn oksista, se tuntui niin kylmältä ja vanhalta. Ajattelimme että olet paljon nuorempi kuin yleensä kun joku haudataan, joten tuntui paremmalta valita lämpimämpi koristelu. Sinne saivat mennä sisään ja sanoa mitä halusivat tai vain olla hetken hiljaa ja ajatella, muistan että kävin luonasi ainakin viidesti, minulla oli niin paljon sanottavaa sinulle. Ennen kuin lähdimme kirkkoon, seisoimme kaikki hiljaa pihalla ja kuuntelimme Rauli Badding Somerjoen kappaleen Teinienkeli.

Ajoimme kirkkoon hiljaa, vähän ennen 12 olimme perillä ja sinut kannettiin sisälle. Järjestin kukat kukkakaupan Siwin kanssa, niin että ne olivat oikeassa järjestyksessä kun jokainen vuorollaan menisi eteen lukemaan omansa.

En ole koskaan ollut niin hienoissa ja lämpimissä hautajaisissa, vaikka se olikin raskain kokemani päivä, niin koko jumalanpalveluksen ajan oli rauhallinen ja lämmin olo. Jälkeenpäin myös kaikki sukulaiset ovat kertoneet, miten paljon he pitivät hautajaisista, se oli ainutlaatuinen ja erikoinen, aivan kuten minäkin tunsin, rauhallinen ja lämmin. Stefan Aro puhui sinusta niin kauniisti, vaikka hänellä oli vaikeaa, en ole koskaan nähnyt pappa jolla on ollut niin vaikeaa pitää hautajaiset. Hän puhui suomeksi ja ruotsiksi, jotta kaikki todella ymmärtäisivät mitä hän halusi sinusta sanoa. Virret oli valittu niin että ne voi laulaa ruotsiksi ja suomeksi ja vain sellaisia jotka sinä osasit.

Me, äiti, isä ja minä menimme luoksesi ensimmäisenä lukemaan kukkamme, Stefan luki äidin ja isän, värssy oli aika pitkä, joten he eivät itse jaksaneet lukea sitä, sitten oli minun vuoroni, onnistuin, kummallakin kielellä, en tiedä kuulivatko kaikki mitä sanoin, mutta kerroin lyhyesti ja kauniisti mitä tunnen sinua kohtaan. (Kirjoitan värssyt ja muistopuheeni sinulle erikseen)

En oikein muista missä järjestyksessä kaikki meni, olimme vieläkin shokissa ja itkimme enimmäkseen ja yritin keskittyä Stefanin puheeseen ja hermoilin koko ajan että kaikki menisi oikein. Tiedäthän, en voi hellittää hetkeksikään, kaiken on oltava oikein!

Tässä haluan kiittää Saana omasta ja äitini ja isäni puolesta. Saana lauloi Jonille laulun, Juice Leskisen Rakkauden haudalla. En ymmärrä miten pystyit! Joni sanoi koulun loppumisenne jälkeen että oli niin hienoa kun lauloit sen Svansteinin kirkossa, hän sanoi myös että se on hieno laulu ja lauloit sen niin hyvin. En voi muuta kuin olla samaa mieltä, olen videoinut koko kevätjuhlan ja olemme katsoneet sitä usein. Laulu sopi niin hyvin veljeni muistojumalanpalvelukseen, olimmehan hautaamassa rakasta Joniamme. Lämmin kiitos sinulle pikku rakas, teit siitä niin eityistä.

Kirkon jälkeen sinut piti viedä hautausmaalle, valitsimme Metsähautausmaan kuten kerroin aiemmin. Kaikki kirkossa olleet tulivat mukaan. Sinut laskettiin alas, tuntui että tukehdun millä hetkellä hyvänsä. Sitten kaikki veivät kukkansa haudan viereen ja seisoivat vieressäsi hetken hiljaa. Tuntui että olisin yhtä hyvin voinut hypätä hautaan kanssasi, en halunnut sinun olevan yksin, ja meidänhän piti aina olla yhdessä…en ymmärrä ollenkaan…

Kaikki luokkatoverisi olivat mukana, jokainen heitti sinulle punaisen ruusun, se oli niin kaunista.

Lauloimme virren ja viimeiseksi heitin mukaan hiekkaa joka oli tuotu kotipihasta. Tunsimme että olisi hyvä että kun sinut haudataan, ensimmäinen hiekka olisi kotoa, kotoasi jota rakastit niin paljon. Äiti ja isä pitivät minusta kiinni, kummaltakin puolelta, joten teimme sen yhdessä.

Sen jälkeen lähdimme kaikki muistotilaisuuteen Kuivakankaan kansantalolle, valitsimme sen seurakuntatalon sijaan, koska olimme vuokranneet kansantaloa joskus aiemmin kun leivoimme ruisleipää ym. Meillä oli aina niin hauskaa siellä, muistan että siellä oli pingispöytä, pelasimme tunteja ja nauroimme toisillemme kun toiset leipoivat. Sitten Korvan kylällä ei ole omaa kansantaloa, vaan kuulumme Kuivakankaaseen, se oli myös lähempänä kotia. Kattauksessa käytettiin Korvan omia kyläposliineja, tietysti käytimme niitä, symbolina paikalle jossa asumme.

Edellisenä iltana laitoimme siellä kaiken valmiiksi, pöydät paikoilleen ja kattaukset valmiiksi. Pöytäkoristeiden kukat valitsin itse, oli tarkoitus että teen ne itse, mutta tein voileipäkakkua enkä millään ehtinyt, niinpä Tuija täti ja kummitätini Jaana auttoivat ja asettelivat ne valmiiksi. En oikein tiedä mitä itse kukin teki, tiedän kyllä että kaikki tekivät jotain ja kiitän siitä lämpimästi. Ilman teidän apuanne, emme varmaan olisi saaneet kaikkea valmiiksi.

Tunnelma keveni hieman muistotilaisuudessa, Stefan piti hienon puheen, hän kertoi sinusta ja luokastasi, millainen olit ollut rippikoulussa edellisenä kesänä ja siitä millaisena henkilönä hän sinut koki, se oli oikein kaunis puhe. Hän piti puheen ruotsiksi ja minä käänsin suomeksi, se ei ollut helppoa mutta selvisimme siitä hienosti.

Yhdelle pöydälle olimme laittaneet valokuvasi, kaksi pitkää valkoista kynttilää ja sinisiä ruusuja (suosikkejasi) ja sitten meillä oli esillä myös digitaalinen valokuvakehys jossa oli paljon kuvia sinusta, alkaen siitä kun synnyit, aina viimeiseen, jonka otin Övertorneån jenkkiautokokoontumisessa neljä päivää ennen kuin nukuit pois, kaikki saivat mennä katsomaan kuvia rauhassa ja ajatella sinua. Saimme myös muistokirjan koululta, siihen ovat kirjoittaneet melkein kaikki Svansteinin oppilaat ja opettajat, jotain kaunista sinulle, kirja kiersi ympäri ja kaikki saivat kirjoittaa siihen terveisensä sinulle. Kirja alkaa kuvalla sinusta, jonka Maija oli ottanut koulun päättäjäisissä. Pidän kirjasta, olen lukenut sen monta kertaa, lämmittää kun saa lukea kaikki kauniit terveiset.

Pidin sinusta puheen, se oli niin vaikeaa, vapisin ja itkin, mutta yritin pysyä kovana ja sain sen luettua kummallakin kielellä. Muistan kun aloimme suunnittelemaan hautajaisiasi, sanoin äidille ja isälle että minun on pidettävä puhe, koska sen on oltava suomeksi ja ruotsiksi, niin minun pakko pitää se. Mietin pitkään mitä sanoisin sinusta, ei siksi että olisi ollut vaikeaa keksiä sanottavaa sinusta, olisin varmaan puhunut vaikka 10 tuntia siitä miten ihana olet. Vaikeinta oli saada mukaan tärkeät asiat, saada se kuulostamaan hyvälle, eikä se saanut olla liian pitkäkään, koska se luettaisiin kahdesti. Sitten yhtenä päivänä autossa, olimme menossa Öjebyhyn ottamaan tatuointeja minulle ja äidille, silloin se vain tuli, kaikki oli oikein ja kun tulimme kotiin kirjoitin sen paperille. Puheen jälkeen kuuntelimme laulun, saman kuin kotona, mutta nyt englanniksi, alkuperäisen Teenangel, esittäjänä Mark Dinning.

Puheen jälkeen tuntui että kaikki oli liikaa, vapisin ja tuntui että panikoin, istuin varmaan 40 minuuttia eteisessä keittiön takana ja yritin kasata itseni.

Laskin karkeasti että yli 60 henkeä tuli hyvästelemään sinut, montaa heistä en edes tuntenut, kaikki eivät voineet tulla ja he olivat lähettäneet kukkia, mutta yhteensä noin 100 ihmistä muisti sinua. Se tuntuu hyvältä mutta ei ihmeelliseltä, tiedän että ihmiset pitivät sinusta, olen kuullut että olet erittäin kiltti, hauska ja ajattelevainen, aivan kuten sinut itsekin tunsin, en voi muuta kuin olla ylpeä sinusta, jokainen jonka kanssa olen puhunut on kertonut vain kauniita lämpimiä asioita sinusta.

Haluan kiittää erityisesti Stefan Aroa turvallisesta ja lämpimästä tavastasi olla ja niistä kauniista sanoista joilla kerroit Jonista, teit kaikesta meille paljon helpompaa. Kiitän myös koko sydämestäni Maritta Sandqvistia hautaustoimistosta, olet aivan ihan, järjestit kaiken niin kauniisti, kunnioituksella ja suurella rakkaudella. Huolehdit että kaikki tehtiin niin että tuntui että ”Juuri näin Joni olisi halunnut”. Sitten kiitän myös Mellänkiipijät Ry.n partiolaisia Aija Koskisen johdolla, huolehditte tarjoilusta ja keititte kahvitkin oikealla kahvipannulla vanhaan tyylin, juuri niin kuin Joni rakasti juoda kahvinsa. Todella osaavia ja hienoja ihmisiä, järjestitte kaiken niin ettei meidän tarvinnut huolehtia muistotilaisuudesta, kiitos kaikesta.

Se oli pitkä raskas päivä, mutta samalla lämmin ja kaunis. Tunnen että onnistuimme hyvin, luulen että niin sinä olisit sen halunnut olevan.

Täytyy sanoa etten koskaan olisi halunnut kokea sitä päivää, olen aina ajatellut että minä kuolen ennen sinua, olen vanhempi ja sairas, en voi ymmärtää että sinä joka olet paljon nuorempi ja täysin terve lähdit ennen minua, mutta niinhän sitä sanotaan, että parhaat haetaan ensin.