Taas on mennyt niin kauan viime kirjoituksesta, mutta kaikki varmaan ymmärtävät ettei tämä ole helppoa kirjoitettavaa. Tämä vaatii niin paljon voimaa. Tässä tulevat nyt isän ja äidin kukkalaitteen teksti, minun kukkalaitteeni teksti ja muistopuhe Jonille, jonka luin muistotilaisuudessa.

Isän ja äidin teksti:

Enkeliksi lähdin,
mutta hyvän huomenen toivotukset
taivaan sineen kirjoitan.
Illan tullen rukoukset rakkailleni omistan.
Ja alta kuun, tähtivyön toivotan
rakkailleni hyvän yön.

 
Minun tekstini:
Kuiskaan hellästi ne sanat, ne kauneimmat jotka tiedän.
Olit kaikkeni maan päällä ja ikuisesti.

Muistopuhe:

Kiitos että olette tulleet kanssamme saattamaan Jonin taivaaseen.
Haluan nyt kertoa tunteistani joita rakas pikkuveljeni minussa herättää.
En koskaan ole ollut niin ylpeä kenestäkään kuin Jonista. Minulle on aina ollut suuri ilo kertoa pikkuveljestäni muille. Me olemme olleet todella läheisiä ja tärkeitä toisillemme aina. Nyt tuntuu että puolet minusta on poissa ja minun on vaikea ymmärtää koko asiaa. Saan kuitenkin lohtua rakkaista lämpimistä muistoista joita meillä yhdessä on. On ollut naurua, itkua ja taas naurua, yhdessä olemme selvinneet kaikesta. Ne muistot ja Joni ovat sydämessäni aina.
Surun keskellä minua lämmittää kuulla, että te tunnette Jonin samanlaisena kuin minä. Hän on kiltti, iloinen, ajattelevainen, auttava ja luotettava. Minulla on siis paras pikkuveli jonka voi saada. Monet sanovat että Jonissa on jotain erikoista, minustakin on aina tuntunut siltä. En ole tiennyt mitä se erikoinen on, mutta nyt luulen että minulla on vastaus.
Sain melkein 16 vuotta lainaksi veljekseni enkelin.