Klo. 11.15 Elämä pysähtyi. Et herännyt. Yritin herättää sinua mutta ei se onnistunut, sinä nukuit, ikuista unta.

Se päivä oli pelkkää kaaosta, en käsittänyt ollenkaan että sinä voit olla poissa. En käsitä vieläkään. Elän sitä päivää yhä uudestaan, varmaan vielä kauan.

En ymmärrä. Vielä yöllä olin puhunut sinulle, katsoit tv.tä. Sanoit alkavasi pian nukkumaan, huomenna pitäisi lähteä uimaan ja kalalle. Mutta sitten et herännytkään. En tajunnut ollenkaan ettet herää, kuvittelin että olet jostain syystä tajuton. Vasta kun isä ja äiti sanoivat ettet enää herää, sitten minä vasta ymmärsin.

Yritimme jotenkin selvitä, tehdä kaiken oikein, meille tuli ambulanssi, poliisi, lääkäri, pappi, ruumisauto ja kaikki sukulaiset jotka pääsivät. Kaikki halusivat vielä nähdä sinut. Nukuit sängyssäsi kun rukoilimme ja lauloimme muutaman virren, sitten sinut piti viedä terveyskeskuksen kylmähuoneelle. Minä vain odotin että heräät, en halunnut jättää sinua sinne, halusin herättää sinut ja viedä sinut kotiin.

Menin jotenkin shokkiin, en edes saanut itkettyä, vasta 7.ltä illalla itku tuli, ja sitä riitti, huutoa ja itkua, itkin seuraavan yön ja päivän, niin että oksensin monta kertaa. En nukkunut sinä yönä olleenkaan, puhuin ja itkin mummun kanssa, välillä menin isän ja äitin luokse. Odotin että joku soittaa ja sanoo että olet herännyt.

Kukaan ei soittanut.

Ainut veljeni on poissa. Paras ystäväni on poissa. Meillä oli niin paljon suunnitelmia elämälle. Sinä olet minulle tärkein ihminen koko maailmassa. Muistan vieläkin kun sain sinut syliini ensimmäisen kerran, sinä et ollut vielä vuorokautta vanha, minä en vielä 7 vuotta. Olin odottanut sinua 9 kuukautta. Halusin vain että äiti synnyttää äkkiä, että pääsen hoitamaan sinua. Pääsin sairaalaan katsomaan sinua. Se hetki oli elämäni onnellisin. Kasvoimme yhdessä, nyt vanhempana muistan kun vitsailimme että meitä kahta yhdessä ei voita mikään, sille se tuntui. Nyt sinä, puolikkaani olet poissa, en ymmärrä miten osaan elää ilman sinua, en edes halua, mutta minun on pakko, vaikka vain sinun takiasi. Sinä et olisi antanut periksi ikinä, en siis minäkään. 

Yksi asia on varma, rakastan sinua enemmän kuin ketään, sen avulla yritän selvitä. Sinä annat minulle voimaa.


                                                              

                                                        Tässä olet ensi kertaa sylissäni.